Kiiskisten suvun tarina alkaa jo kauan ennen asiakirjojen alkamista. Kiiskisten esi-isät ovat saapuneet aikanaan Juvalle ehkä noin 1100–1200-luvun tietämillä. Nimi Kiiskinen on ilmeisimmin syntynyt vähän tämän jälkeen, 1200-luvulla.

Kiiskisten suku levittäytyi kantasijoiltaan Juvalta ja Rantasalmelta savolaisen uudisasutusliikkeen myötä 1500-luvun puolimaista alkaen kohti uusia asumattomia korpimaita. Kaskiviljelyn myötä savolainen asutus alkoi levitä ennennäkemättömällä tavalla vieraisiin maakuntiin.

Eränkäynti toimi pysyvän asutuksen tienraivaajana. Asumattomat salomaat olivat erämiesten nautinnassa jo kauan ennen vakinaista asutusta. Koskemattomien korpien keskellä sijainneet erämiesten metsäsaunat olivat ensimmäiset asutuksen edelläkävijät.

Savolainen kaskiviljely vaati suuria aloja ja väestöä alkoi 1500-luvun puolimaissa olla jo liikaa Etelä-Savon alueella. Suvuilla oli Pohjois-Savossa vanhoja eräsijojaan, joissa kalastettiin ja metsästettiin. Sukujen jäseniä oli alkanut jo ennen varsinaista kruunun tukemaa uudisasutusta muuttaa eräsijoilleen pysyvästi. Se ei kuitenkaan riittänyt: savolaiset levittäytyivät ja asuttivat 1500-luvun kuluessa kaskirukiinsa voimin Kainuun ja Keski-Suomen, Pohjanmaan jokilatvat ja Keski-Ruotsin suomalaisseudut sekä saivat vahvan jalansijan myös Etelä-Pohjanmaan järviseudulla sekä Pohjois-Satakunnassa. 1600-luvulla asutusliike jatkui Pohjois-Karjalaan, Inkeriin, Koillismaalle ja Lappiin. Tämä näkyy tänäkin päivänä niin geeneissä kuin murteissa.

Suku levisi aluksi naapuripitäjään Rantasalmelle ja osallistui sittemmin savolaiseen uudisasutusliikkeeseen. Kiiskisiä muutti jo varhain Pohjois-Savoon sekä Pohjois-Pohjanmaalle, jonne syntyi monta Kiiskilän taloa. 1600-luvulla Kiiskiset levittäytyivät Pohjois-Karjalaan, kun alueesta oli tullut Stolbovan rauhassa (1617) osa Ruotsin suurvaltakuntaa.

Dna-tutkimukset Kiiskisten suvusta

Sukututkija Ari Kolehmaisen (Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet)  vetämän DNA-tutkimuksen tarkoituksena oli ensinnäkin selvittää, ovatko sukuhaarat samaa alkuperää, toisekseen saada selville, missä Kiiskisen nimi on syntynyt ja mistä Kiiskiset ovat tulleet niille asuinsijoilleen, jossa he asiakirjojen alkaessa asuivat. Lisäksi kiinnostava kysymys oli myös se, onko Kiiskisillä ja Kiiskien suvuilla yhteyksiä. Dna-testeihin osallistuneet vapaaehtoiset ovat osin kustantaneet tutkimukset itse, osa on joko kokonaan tai osittain sukuseuran rahoittamia.

Kaikista suvun pääsukuhaaroista otettiin aluksi ns. perustestit eli markkeripohjaiset STR-testit. Kun havaittiin, että kaikki Kiiskisten kantasukuhaarat ovat samaa isälinjaa eli polveutuvat yhteisestä muinoin eläneestä kantaisästä, alettiin testejä päivittää tarkempiin SNP-pohjaisiin BigY 700-tuloksiin. Näillä saatiin rakennettua Kiiskisten kantasukupuu ja samalla avautui se, että Kiiskiset ovat eräs Savon vanhimpia kantasukuja. Kiiskisten suvun sisältä on ennen asiakirjojen aikaa jo syntynyt nimenvaihdosten kautta uusia sukuja. Kuitenkin Kiiskisten kaukaisimmatkin sukuhaarat ovat sen verran läheisiä, että ne selvästi polveutuvat sukunimiajalla eläneestä kantaisästä.

Tutkimuksissa selvisi myös, että Kiiskinen on savolaislähtöinen suku, ei karjalaistaustainen. Karjalassa esiintyvistä Kiiski-suvuista osa näyttää kuitenkin olevan entisiä Kiiskisiä, mutta asutusvirta on tässä tapauksessa vienyt Kiiskisiä Karjalaan, ei Kiiskejä Savoon. Karjalassa Kiiskisen nimiasulla oli tapana lyhentyä muotoon Kiiski. Kaikki Kiiski-suvut eivät kuitenkaan polveudu Kiiskisistä, vaan on olemassa eri tahoillakin syntyneitä Kiiskejä.

Lähtökohtaisesti oli pidetty mahdollisena, että Kiiskisten suku polveutuu Viipurin Kiiskilästä. DNA-tulokset ovat kuitenkin kääntäneet asetelman päinvastoin: Kiiskiset ovat savolaislähtöisiä, mutta osa Karjalankannaksen Kiiskeistä voi olla entisiä Kiiskisiä. Inkerin Toksovan Kiiskien suku on vahvistettu Kiiskisten jälkeläisiksi.