KIISKISTEN SUKU
Kiiskinen on Savon vanhimpia talonpoikaisia kantasukuja. Suvun laajan isälinjaisen DNA-projektin tulosten perusteella sukunimen arvioidaan syntyneen 1200-luvulla. Kiiskisen nimi on ilmeisesti tullut käyttöön Juvalla. Merkittävästä kantasuvusta kertoo se, että Kiiskisten sisältä on haarautunut useita sukuja jo ennen asiakirjojen alkua. Näitä varhaisia asioita voidaan todistaa vain isälinjaisella DNA:lla.
Kiiskisten DNA-puun sisäisillä oksilla on useita Juvan lähipitäjien sukuja, kuten Joroisista lähtöisin olevat Oinoset ja Oinosista polveutuvat Eskeliset. Ilmeisimmin entisiä Kiiskisiä ovat myös Sulkavalta ja Säämingistä lähtöisin olevat Pulkkisten sukuhaarat. 1540-luvulla myöhemmällä Sulkavan Ruottilan kylällä asuneiden Kiiskisten nimi vaihtuu Ruottiseksi. Rantasalmella Matti Eeronpoika Kiiskisen sukunimeksi vakiintuu Eronen. 1600-luvulla Juvan Kiiskisistä syntyy lisänimet Hotti ja Kupsanen. Myös Pielaveden Marin-suku (aiemmin Marinus) on taustaltaan Kiiskisiä (Y-DNA vahvistajana). Suku polveutunee Pyhtään kirkkoherra Petrus Girsistä (girs=kiiski).
Tutkimusprojektissa selvitetäänkin laajasti myös Kiiski-nimisten alkuperää. Kiiskien esiintymisalueen keskiössä on ollut Karjalankannas ja Laatokan Karjala sekä Pohjois-Karjala. Asiakirjatutkimus ja DNA-testit ovat osoittaneet jo, että monet Kiiski-suvut ovat entisiä Savon Kiiskisiä. Tiedot päivittyvät ja tarkentuvat sitä mukaa kun saadaan lisää tuloksia. Inkerin Toksovan Kiisket ovat entisiä Kiiskisiä, joten onkin mielenkiintoista saada tuloksia siitä, ovatko Toksovan Kiisket Kannaksen Kiiskejä, jotka taas olisivat siten savolaistaustaisia Kiiskisiä, vai suoraan Savosta Inkeriin muuttaneiden savakoiden jälkeläisiä. Kaikki Kiiski-suvut eivät kuitenkaan ole Kiiskisiä, esimerkiksi Virolahdella on jo varhain esiintynyt varmasti erillistä Kiiski-sukua. Kannaksen Kiiskien osalta tutkimukset ovat vielä kesken.
Savon vanhimmat veroluettelot ovat vuodelta 1541. Ensimmäinen asiakirjamaininta Kiiskisistä on kuitenkin jo lähes 100 vuotta vanhempi Juvan seurakunnan perustamisasiakirjasta vuodelta 1442. Eräs lautamiehistä oli Paavali (Paavo) Kiiskinen.
DNA-tulokset osoittavat Kiiskisten varhaisten esi-isien ennen sukunimien syntyäkin asuneen jo useita vuosisatoja Savon alueella. Todennäköisesti kantaisät ovat asettuneet noin 500–600-luvun tietämillä myöhemmän Savonlinnan seutuville, josta sukulinjoja on levittäytynyt hiljalleen eri suuntiin. Isossa asutushistoriallisessa kuvassa Kiiskisten isälinja ei ole karjalaista linjaa, vaan se on tullut ilmeisesti suoraan kauempaa idästä. Tarkemmin DNA:ta käsitellään välilehdellä Kiiskisten DNA-projekti. Kiiskisten suku levittäytyi savolaisen uudisasutuksen myötä kohti uusia korpimaita.
Verkkoa vedetään rannalle, Pietinen, kuvaaja 1939; Museovirasto
KIISKISTEN SUKUHAARAT
Alla olevien sukuhaarojen kantaisänä esitetään vanhin kirkonkirjoissa mainittu kantaisä. Sukuhaarojen vaiheet ovat tiedossa kauemmas, mutta helpomman yhdistettävyyden vuoksi kantaisä on otettu kirkonkirjojen alkuajalta, jotta sukututkimusharrastajat pääsevät helpommin sukuhaaraan kiinni.
Sukuhaarat yhdistyvät 1500-luvulle tultaessa joko Juvalle tai Rantasalmelle. Myös Rantasalmen Kiiskiset yhdistyvät Juvan sukuhaaroihin keskiajalla ennen asiakirjojen alkua. Nykypäivänä sukuhaarojen jälkeläiset ovat luonnollisesti levittäytyneet ympäri Suomen ja osittain ulkomaillekin.
Juvan Kiiskilänniemi on pitkä niemi Kotijärvessä. Se vaikuttaa olevan Kiiskisten suvun vanhin kantakoti. Kiiskilänniemellä oli jo asiakirjojen alkaessa useita Kiiskisten taloja. Nykyiset Juvan Kiiskilänniemen Kiiskiset ovat juonnettavissa Jurvalan ratsutilaan. Naapuritila tien toisella puolella, Puhakkala, siirtyi jo 1700-luvun alkupuolella kotivävyn suvulle, Puhakaisille.
Sukuhaaran kantaisä: Gorgonius Laurinpoika Kiiskinen (s. noin 1570). Juvan Kiiskilänniemen Jurvalan isäntä vuosina 1600–1631. Gorgoniuksen aikana talosta tuli ratsutila ja Gorgonius toimi itsekin ratsumiehenä. Hänen rinnakkaisnimenään oli Ahtinen.
Juvan Kiiskilän kylän myöhempi Ernestilän kartano oli Kiiskisten suvulla 1700-luvulle asti, kunnes päätyi säätyläisomistukseen. Kiiskilästä Kiiskisiä levittäytyi Juvan eri kylille jo varhain. Sukupolvesta toiseen Kiiskiset taistelivat Kiiskilän isännyydestä ja osa joutui lähtemään muualle.
Sukuhaaran kantaisä: Vilppu Kiiskinen (s. noin 1490) on veroluetteloissa vain vanhimmassa maakirjassa vuonna 1541. Tämän jälkeen Juvan Kiiskilä siirtyy jo hänen pojilleen.
Sukuhaaran kantaisä: Juho Kiiskinen (s. noin 1610) meni vävyksi Juvan Purholaan, josta muutti myöhemmin Kiiskilän naapuriin Veijalanmäelle. Juhon poika Lauri muutti Ollikkalaan.
Pieni sukuhaara, joka on asunut monilla Juvan kylillä, viimeiseksi Vehmaassa 1800-luvulla.
Sukuhaaran kantaisä: ruotusotilas Martti Martinpoika Kiiskinen, sotilasnimi Girs, (1713–1750) Juvan Summalasta.
Sukuhaara on asunut 1600-luvun lopulta Joroisten Häyrilässä ja levittäytynyt 1700-luvulle muillekin Joroisten kylille. Alkuperältään Juvan Kiiskisiä.
Sukuhaaran kantaisä: rakuuna Olli Ollinpoika Kiiskinen (n. 1645–1725).
Kerimäellä Kiiskiset ovat asuneet jo 1540-luvulta, mutta ovat lähtöisin Rantasalmelta.
Sukuhaaran kantaisä Sylvester Kiiskinen (s. noin 1510).
Kiiskiset muuttivat jo 1550-luvulla Rantasalmelta Kiuruvedelle ja edelleen 1600-luvulla aluksi Iisalmeen ja edelleen Iisalmen, myöhemmän Vieremän, Valkeamäelle.
Sukuhaaran kantaisä Lauri Rasmuksenpoika Kiiskinen (1699–1772) Iisalmen (myöhemmän Vieremän) Valkeamäeltä.
Pieni sukuhaara, joka on lähtöisin Maaningan Tuovilanlahdelta, jossa sukua tavataan 1700-luvun alkuvuosikymmeninä.
Sukuhaaran kantaisä: Mooses Ollinpoika Kiiskinen (1727–1790). Kävi välillä asumassa Oulussa, mutta palasi Kuopion seudulle, myöhemmän Siilinjärven Kasurilaan.
Kiiskiset tulivat aluksi Liperin, myöhemmän Polvijärven Sotkumaan, ja sieltä edelleen Liperin, myöhemmän Kontiolahden, Paiholaan. Sukuhaara kääntyi jo 1600-luvulla ortodoksiseen uskontoon. Alkuperältään Rantasalmen Kiiskisiä.
Sukuhaaran kantaisä: Mikita Heikinpoika Kiiskinen (s. noin 1610), jonka patronyymissä näkyy vielä isänsä luterilainen tausta, mutta Mikita (Mikko) oli jo kääntynyt ortodoksiksi.
Kiiskiset ovat tulleet Pielisjärvelle pian Stolbovan rauhan jälkeen (1617). Pielisjärven Kiiskisistä polveutuvat myös Ilomantsin Kiisket. Pielisen Karjalasta muodostuikin Kiiskisten keskusalue.
Sukuhaaran kantaisä: Olli Hemminginpoika Kiiskinen (n. 1636–1734), josta polveutuvat Pielisjärven Viensuun ja Vaaraniemen Kiiskiset sekä Ilomantsin Maukkulan ja Luhtapohjan sukuhaarat.
Pieni sukuhaara Savon ja Pohjois-Karjalan rajamaastosta. Tämän sukuhaaran tutkimus on vielä kesken.
Sukuhaaran kantaisä: Antti Kiiski (1746–1796) Savonrannan Säimenen kylältä. Sukuhaaran nimi pidentyi Kiiskisen muotoon vasta 1800-luvulla.
Muilla nimillä olevat sukuhaarat
Rantasalmen Kiiskisistä polveutuu laaja Erosten suku, joka levittäytyi vahvasti myös Pohjois-Karjalaan.
Sukuhaaran kantaisä Matti Eeronpoika Kiiskinen, myöhempi Eronen (n. 1515–1575). Talollinen ja lautamies Rantasalmella, joka sai lisänimen Eronen patronyymin perusteella. Eronen vakiintuikin sukuhaaralle uudeksi sukunimeksi.
Tämän Kiiskisten sukuhaaran nimi vaihtui 1540-luvulla, hieman asiakirjojen alkamisen jälkeen Ruottiseksi. Sulkava on säilynyt tähän päivään asti Ruottisten vahvana asuinseutuna ja Ruottisilla on yhä omistuksessa asiakirjojen alusta (v. 1541) periytyvä sukutila, jonka isäntänä oli tuolloin Tahvo Kiiskinen. Tila on ainoa Kiiskisten kantatila, joka on yhä säilynyt suvulla isä-poikaketjussa.
Sukuhaaran kantaisä Pekka Laurinpoika Ruottinen (1696–1774) on nykyisten Sulkavan Ruottisten sukuhaarojen yhteinen kantaisä.
Juvan Kiiskilänniemen kylällä sijaitsee myös Kupsalanniemi. Sukuhaaran nimi vaihtui 1600-luvulla Kupsaseksi.
Sukuhaaran kantaisä Paavo Heikinpoika Kiiskinen-Kupsanen (s. noin 1620).
Marinin suku on aiemmalta nimeltään Marinus ja lähtökohdaltaan pappissuku, jonka jäsenet olivat mm. lukkareina 1700-luvulla Pielavedellä. Sukuhaara polveutunee Pyhtään 1600-luvun kirkkoherra Petrus Girsistä (girs=kiiski). Marinit vahvistuivat DNA-tulosten perusteella Kiiskisten jälkeläisiksi. Parhaillaan DNA-projektin avulla selvitetään suvun tarkempaa sijoittumista Kiiskisten sukukartalle.
Sukuhaaran kantaisä Pielaveden lukkari Isak Olauksenpoika Marinus (n. 1678–1743).
Kiiskisiä muutti uudisasukkaiksi Sievin Kortejärvelle, myöhemmälle Kiiskilän kylälle jo 1560-luvulla.
Sukuhaara on vahvistettu DNA:n perusteella savolaisten Kiiskisten jälkeläisiksi. DNA-projektin avulla selvitetään parhaillaan sukuhaaran aiempia vaiheita.
Näiden lisäksi on selvittelyn alla lukuisia sukuhaaroja Pohjanmaalta (Kiiskilä) ja Karjalasta (Kiiski), joiden mahdollista yhteyttä Kiiskisiin selvitellään.
Vuosmäen savupirtti; Vilkuna, Kustaa, kuvaaja 1926; Museovirasto