Teksti Ari Kolehmainen
Juvalaislähtöinen Kiiskisten suku kokoontui lauantaina 7. heinäkuuta ensimmäiseen sukukokoukseen Mikkelin Kyyhkylän kartanoon. Ajatus suvun yhteisestä tapaamisesta ja sukuseuran perustamisesti lähti liikkeelle Harri Kiiskisen, vaimonsa Arja-Leena Kiiskisen, heidän tyttärensä Marja Ikosen ja Harrin serkun pojan Ari Kolehmaisen keskusteluista.
Kiiskisten sukukokoukseen tuli kaikkien sukuhaarojen jäseniä ympäri Suomen ja muutama Juvalta 1910-luvulla Yhdysvaltojen Wisconsinin Kenoshaan muuttaneen Emma Kiiskisen (s.1889) jälkeläinen. Emman veljen Kalle Kiiskisen (s.1882) jälkeläisiin kuuluvat sukuseuran perustamisen alullepanijat. Kalle Kiiskisen ja vaimonsa Elina Huupposen (s. 1887) iso lapsiparvi hajaantui myöhemmin ympäri Suomen. Kyseinen Kiiskisten sukuhaara isännöi Kiiskilänniemen Jurvalan ratsutilaa ennen asiakirjojen alkua, eli ainakin 1500-luvun alkupuolelta, 1850-luvulle.
SUKUKOKOUKSEN KUVIA
Lasten ajatuksia Kiiskisten sukuseuran sukutapaamisesta
Teksti Ronja ja Peppi Ikonen
Ikosen perhe, Arja-Leena ja Harri Kiiskinen, sekä Amerikasta Suomeen tulleet Sue, Karin ja Justin saapuivat paikalle jo perjantaina valmistelemaan paikkoja lauantaita varten. Lauantaiaamun aamupala oli erittäin hyvä Ronjan ja Pepin mielestä. Tämän jälkeen he eivät enää nähneet toisiaan paljoa, koska Pepin piti vahtia Mioa ja Ronja oli luvannut auttaa ilmoittautumispisteessä.
Sukutapaamispäivä alkoi Pepin osalta aamupalan jälkeen rauhallisissa merkeissä. Aluksi hän kävi pikkuveljensä Mion kanssa pelaamassa minigolfia ja hyppimässä trampalla, joka löytyi läheltä minigolfia. He kävivät myös kävelemässä ympäriinsä ja katsomassa Kyyhkylän yhteydesssä olevaa taidenäyttelyä. Mio kävi myös leikkimässä pienessä kiipeilytelineessä. Pepistä ja Miosta oli kivaa, että aamu oli heidän kohdallaan rauhallinen.
Samaan aikaan Ronja viimeisteli ilmoittautumispaikkaa Kyyhkylän aulaan. Kymmenen jälkeen alkoi ihmisiä tulla sitten ilmoittautumaan. Aluksi heitä tuli ripotellen, mutta välillä ihmisiä tuli vähän isommissakin ryhmissä. Oli hassua ajatella, että nuo kaikki olivat itselle sukua.
Lounaalla tarjoiltiin kalakeittoa ja ilmoittautumisessa työskennelleet pääsivät ruokatauolle omilla vuoroillaan. Pepillä ja Miolla ei ollut kiirettä syömisen kanssa, minkä jälkeen he leikkivät lisää kiipeilytelineessä. Lounaan jälkeen ihmiset alkoivat vähitellen kulkeutua kohti Kyyhkylän kuntoutuskeskuksen liikuntasalia, jossa itse kokous pidettiin. Ronja, Peppi ja Miokin osallistuivat siihen aluksi. He kuuntelivat Ari Kolehmaisen luennon DNA-testien tekemisestä sekä sukututkimuksen rakentamisesta. Luento oli Ronjan ja Pepin mielestä hyvä ja mielenkiintoinen, vaikkemme ymmärtäneetkään aivan kaikkea. Luennon aikana Mio kerkesi ottaa myös mukavat päiväunet… Tämän jälkeen kokousväki siirtyi ulos ryhmäkuvaan. Koko juhlaväestä otettiin yhteiskuva, jonka jälkeen oli aika juoda kahvia ja syödä raparperipiirakkaa.
Kahvin jälkeen aikuiset siirtyivät sukuseuran perustamiskokoukseen. Tämä ei paljoa lapsia (Ronjaa, Peppiä ja Mioa) innostanut, joten he menivät omaan huoneeseensa lepäämään. Jonkin ajan kuluttua Ronja lähti Mion kanssa pelaamaan toisen erän minigolfia, kun Peppi jäi vielä lepäämään huoneeseen. Kun Mio ja Ronja palasivat, Peppi sekä Mio esittelivät Kyyhkylän taidenäyttelyn Ronjalle, mikä oli Ronjan mielestä vähän outo. Tämän jälkeen heidän pitikin jo mennä takaisin muiden luo, sillä kokouksen päätyttyä otettaisiin jokaisen sukuhaaran omat ryhmäkuvat. He odottivat kokoussalin ulkopuolella – siellä oli mielenkiintoinen akvaario kaloineen. Kun kokous viimein päättyi, kaikki siirtyivät ulos odottamaan oman sukuhaaransa vuoroa mennä kuvattavaksi. Ronja, Peppi ja Mio kuuluivat Juvan sukuhaaraan, mikä oli myös isoin paikalla oleva sukuhaara. Ryhmäkuvien jälkeen otettiin kuvat myös koko suvun vanhimmista jäsenistä.
Tämän jälkeen Ronja, Peppi ja heidän äitinsä Marja alkoivat valmistella musiikkiesityksiä, mitkä esitettäisiin päivällisen yhteydessä. Aluksi Peppi ja Ronja lauloivat Laulun oravasta Marjan säestyksellä. Se oli heidän mielestä aika jännittävää, koska ihmisiä oli paljon kuuntelemassa. Varsinkin, kun he lauloivat mikkeihin, jotka olivat toimineet edellisen päivän harjoituksessa hyvin, mutta keikalla niissä ilmeni pieniä ongelmia. Päivällisellä oli tarjolla hyvätasoista luomuruokaa, josta ainakin Peppi tykkäsi. Kun koko Ikosen perhe oli syönyt ja muut alkoivat jo ottaa jälkiruokaa, roudasivat Ikoset nuottitelineet ja soittimet sekä itsensä valmiiksi esiintymispaikalleen. He aloittivat esityksensä, jossa he soittivat Melukylä Kvintetillä Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijan sekä Elton Johnin Circle of Lifen. Kvintetti sai yleisö suosion, mikä saattoi johtua siitä, että heidän suloinen 6-vuotias pikkuveljensä soitti käyrätorvea Ronjan, Pepin, Marjan ja Jannen mukana hienosti. Tämän jälkeen esiintyjät saivatkin hakea ansaitun jälkiruokansa. Sitten lapset lähtivät nukkumaan, kun muu juhlaväki jäi vielä laulamaan yhteislauluja. He olivat väsyneitä, mutta iloisia päivän tapahtumista.
Seuraavana aamuna lapset saivat taas nauttia tasokkaasta aamiaisesta. Aamiaisen jälkeen olikin jo aika pakata tavarat ja lähteä kohti kotia, vaikka pieni osa väestä lähtikin katsomaan suvun entisiä tiloja Juvan ja Sulkavan lähiympäristöstä. Tämä oli jopa lapsistakin mielenkiintoista, koska he eivät olleet arvanneet, että suku oli alun perin asunut niin lähellä heidän omaa asuinpaikkakuntaansa Rantasalmea. Muutaman talon jälkeen he kuitenkin lähtivät oikeasti kotiin ja näin sukukokous oli takana päin.
Sukukokous oli Ronjan ja Pepin mielestä hyvin onnistunut ja iloinen tapahtuma. Vaikka sukukokouspäivä olikin pitkä ja raskas, se meni kuitenkin nopeasti ohi, sillä lapsilla ei ollut missään vaiheessa tylsää. Oli myös mukava tutustua uusiin ihmisiin, he toteavat.
