Teksti Ari Kolehmainen
Kiiskisten sukukirjan Kiiskilänniemeltä vaaroille ja selkosille julkistamistilaisuus pidettiin lauantaina 27.11.2021 Mikkelissä, Pauliina Hukkasen Teatteriravintola Ilossa. Koronasta huolimatta paikalle saapui mukavasti väkeä ja osa seurasi tapahtumaa etäyhteyden välityksellä kotikatsomoista käsin. Julkistamistilaisuuden suunnittelu- ja järjestelytyöryhmässä toimivat Tero Juhola, Helena Kiiskinen, Seppo Kiiskinen ja allekirjoittanut.
Julkistamistilaisuuden juontajana toimi Tero Juhola Turusta, jolla on sukujuuria ja kosketusta Juvalle eli suvun kantapitäjään. Hän toimi kirjan julkaisijan eli Kiiskisten sukuseuran nimeämänä koordinoijana, ikään kuin kustannustoimittajan roolissa, osallistuen myös kirjan kansien ja muun ulkoasun suunnitteluun. Tilaisuus sai juhlavan avauksen, kun Tero lausui yhden säkeistön sukukirjaa varten pyynnöstäni kirjoittamastaan runosta Kottjärven kiiski. Runo kertoo Kiiskisten suvun tarinan keskiajalta lähtien ja ulottuu suomalaisen kansallistunteen nousuun, itsenäisyyden alkupäiviin asti.
Avauksen jälkeen sukuseuran ensimmäinen puheenjohtaja Harri Kiiskinen kertoi sukuseuran syntymisen vaiheista ja taustoista perustajajäsenen näkökulmasta.
Allekirjoittaneen haastattelu oli tilaisuuden päänumerona ja haastattelijana toimi tilaisuuden juontaja. Kaksikon rento ja huumoria sisältävä keskustelu sai yleisön viihtymään sekä esittämään omia kysymyksiään.
Haastattelun kysymykset jakaantuivat kahteen pääteemaan: kirjan tekijään ja kirjan tekemiseen. Tero kyseli tunnelmiani kirjan valmistumisen jälkeen ja taustaani sekä uraani sukututkijana ja sukukirjojen tekijänä. Olo oli luonnollisesti helpottunut pitkän ja uuvuttavankin rutistuksen jälkeen. Työ ja matka valmiiseen kirjaan oli ollut raskas, mutta myös opettavainen. Työskentely aikataulupaineiden ja alati kasvaneen materiaalin kanssa ei ollut helpoin mahdollinen.
Haastattelussa sain kertoa myös taustastani ja erikoisosaamisesta sukututkijana. Erityinen mielenkiintoni on ollut aina sukujen alkuvaiheissa, sukujen syntyhistoriassa, asutushistoriassa ja geneettisen sukututkimuksen hyödyntämisessä perinteisen sukututkimuksen tukena. Kiiskisten sukukirjassa nämä aihepiirit olivatkin keskeisesti esillä.
Ruokailun jälkeen juontaja Tero Juhola lausui kokonaisuudessaan kansallisromanttisia sävyjä sisältävän runon Kottjärven kiiski. Ennen juontajan loppusanoja esittelin vielä sukukirjaa ja perustietoja Kiiskisten suvusta.
Sukukirjan julkistamistilaisuus oli juhlava ja samaan aikaan rento.
Teksti Harri Kalevi Kiiskinen
Harri Kalevi Kiiskisen puhe
Tervetuloa minunkin puolesta tänne sukuseuramme kirjan julkistamistilaisuuteen paikan päällä olijat ja siellä etäyhteyden takana olevat.
Olen Harri Kalevi Kiiskinen ja yksi sukuseuran perustajista ja sen ensimmäinen puheenjohtaja ja nykyinen kunniapuheenjohtaja.
Seuraavana on varmaan teille joillekin tuttua kertausta.
Meidän elämämmehän on sattumia taikka kohtaloita täynnä, jotka ratkaisevat sitten erilaisia asioita. Tämän sukuseuramme kannalta sellainen sattuma oli, että tyttäremme Marja Ikonen miehensä Jannen kanssa muutti Rantasalmelle asumaan 2003.
Nyt myöhemmin on käynyt ilmi, että Ikoset asuvat Kiiskisten muinoin omistamalla paikalla silloisessa Kiiskilänniemessä, nykyisessä Pappilanniemessä.
Vieraillessamme heidän luonaan ajelimme joka kerta Juvalla Kiiskilän kylän tienviitan ohitse. Se alkoi tulla aina enemmän ja enemmän silmille ja rupesi tavallaan kutsumaan. Ohitse ajellessa heräsi ajatus, että kun isäni on täällä jossakin syntynyt vuonna 1930, että liittykö Kiiskilän kylä jollakin tapaa Kiiskisiin.
Jotta päästiin asiassa eteenpäin, päätin ottaa yhteyttä Juvan serkkuuni Taisto Kolehmaiseen vuoden 2015 tienoilla. Olimme juuri tavanneet kymmenen vuotta sitten ja taas jo mentiin. Vierailimme Taiston luona ja hän tiesi suvusta paljon ja tiesi myös Juvan Järvenpään osan Kiiskilän talon, missä isäni oli syntynyt, mutta lähtenyt sieltä 3-vuotiaana Viipuriin. Tämän jälkeen Taisto oli keskustellut poikansa Ari Kolehmaisen kanssa ja Ari otti yhteyttä meihin ja siitä alkoi yhteydenpito.
Asia eteni keväällä 2016 niin, että Ari pyysi minua ottamaan Dna-näytteen, mikä vahvistaisi, että olen ehta Kiiskinen sukupolvien ketjussa. Syksyllä sain sitten tuloksen, joka osoitti sen, että kyllä olen vieläpä katkeamattomassa isälinjaketjussa. Ei ollut ollut kotivävyjä eivätkä emännätkään tehneet temppujaan.
Vierailimme tyttäreni Marja Ikosen kanssa syksyllä 2017 Arin luona Mikkelissä ja mietimme, pitäisikö perustaa sukuseura ja ruveta tutkimaan sukua enemmän.
Tämä johti siihen, että keväällä 2018 ruvettiin hommiin toden teolla ja perustettiin aluksi fb-ryhmä ja lähetin noin 800 kirjettä ympäri Suomea Kiiskisille. Näiden yhteydenottojen perusteella päätimme kutsua ihmiset koolle perustamiskokoukseen Mikkelin Kyyhkylän kartanoon.
7.7.2018 Kyyhkylän kartanoon kokoontui n 130 toisilleen lähes tuntematonta Kiiskistä kuudesta eri kantasukuhaarasta ja perustimme sukuseuran. Kokous meni hyvissä, iloisissa merkeissä ja nautittiin yhdessäolosta. Virallisessa perustamiskokouksessa yhdeksi päätavoitteeksi asetettiin, että sukututkija Ari Kolehmainen tutkisi ja kirjoittaisi kirjan Kiiskisistä.
Tämä oli juuri perustetulle sukuseuralle iso tavoite. Aikataulu oli alun perin kaksi vuotta eli että kirja olisi ollut valmis seuraavassa vuosikokouksessa vuonna 2020. Aikataulu osoittautui haasteelliseksi erinäisten seikkojen takia ja olemme siinä tilanteessa, että meillä on nyt kirja julkaistavana täällä Mikkelissä tänään 27.11.2021.
Kiitos Ari Kolehmaiselle hienosta kirjasta ja kiitos myös jäsenille, koska te olette mahdollistaneet tämän kirjan kirjoittamisen ja kiitos tämän tilaisuuden järjestäjille ja teille kaikille osallistujille, jotka olette täällä henkilökohtaisesti ja te siellä ruutujen ääressä. On hienoa kun voimme edes tällä tavalla kohdata toisiamme tämän tautitilanteen vallitessa.
Toivonkin, että nyt sitten ensi kesänä tulevassa vuosikokouksessa voimme olla vapaammin ja tutustua toisiimme enemmän ja tulevaisuudessa muutenkin toivon, että sukuseuran eri haarat järjestäisivät tapaamisia ja olisi enemmän keskinäistä yhdessäoloa, koska se on olennainen osa seuran toimintaa.
KIITOS